Tervetuloa kotiin ylläripylläri!

Hieman selvennystä otsikkoon, meille on siis muuttanut uusi perheenjäsen:) Vaikka kanien blogiin tätä kirjoittelen, on uusi asukki kuitenkin hamsteri.
Ajattelin tänne kirjoitella hamsun hieman epätavallisen tavan, jolla se meille tuli.

Olin suunnitellut uuden hamsterin ottoa, mutta vasta kesällä. Minulla ei siis ollut mitään tarkoitusta hankkia uutta hamstraajaa tänne.
Tuttavani kysyi, että voisinko ottaa hänen kuusi viikkoisen syrkkinsä hoitoon. Tarkoitus olisi, että hoitojakson aikana saisin hamsusta kesymmän niin, että perheen pienimmätkin pystyisivät sitä käsitellä. Minua etukäteen varoitettiin, että hamsteri on ihan "hullu", sen lempipuuhia oli sormien teurastaminen ja rääkyminen. Noh, uteliaana ihmisenä otin tietysti haasteen vastaan!

Hamsun nähtyäni, olin ihan myyty. Vaikka se tuijotti minua vihaisesti tihrustaen ja rääkyi, oli se rakkautta ensisilmäyksellä. Tiedän, että tämä kuulostaa kliseiseltä, mutta niin se vain on.
Sain maistiaisia neidin käytöksestä kun laitoin sille terraa valmiiksi. Hamsteri kiljui ja rääkyi aina kun kävelin sen kuljetushäkin ohi. Tässä vaiheessa rupesi jo naurattamaan, otus kiljui täyttä kurkkua, vaikken edes katsonut sitä päin!
Kun tuli aika siirtää pikkuinen terraan, sain lahjaksi ilkeää irvistelyä ja hampaita.

Jo pian hamsu alkoi rauhoittua ja antoi käsitellä reviirinsä ulkopuolella jo jotenkin. Kotiansa otus puolusti terhakkaasti, joten paljain käsin ei sitä sieltä voinut nostaa. Onneksi putket auttoivat tässä hommassa. Neiti teki kyllä selväksi, ettei se pitänyt minusta. En ole ikinä kuullut hamsteria, joka kiljuu niin kovaa! Pari päivää kodissamme raikui kaunis "iiikkk,äääkkk" kun pieni neiti osoitti tyytymättömyytensä.
Pikkuhiljaa kauhukakara rauhottui, vaikka kiukkuisia puuskia vielä tuli. Sen uskalsi jopa nostaa terrasta ilman pelkoa nirhatuista sormista. Ihastuin vain neitiin päivä päivältä enemmän. Oli niin ihana tunne, kun huomasin neidin luottavan minuun, pikkuhiljaa.

Pidin omistajaa ajan tasalla kertoen meidän edistymisestä. Eilen sain soiton omistajalta ja hän kertoi miettineensä, että neidistä ei varmaankaan koskaan saa lapsien käsiteltävää hamsua. Näin kertoen hän kysyi, että haluanko pitää hamsun itselläni. En harkinnut hetkeäkään vastatessani "kyllä!".

Näin pieni hamsu kotiutui tänne. Nimekseen neiti sai Es un bombón, joka on Espanjaa ja tarkoittaa joko "hän on oikea herkku" tai "hän on suklaakonvehti". Rakastan Espanjan kieltä ja nimi sai siitä alkunsa. Kutsumanimeltään neiti on kuitenkin Hilppa.

 

 

 

Jatkossa Hilpan kuulumisia löytyy myös blogista:)

 

 



Kiroileva siil....kani!

Kani raukat ovat olleet yli viikon ilman ulkoiluja, koska parhaimillaan mittari on näyttänyt -32astetta, yök! Tästähän kanit eivät tykänneet, vaan osoittavat mieltään omilla tavoillaan.
Nelli oikeastaan ei ole pahemmin kiukutellut ulkoilun puutteessa, se kun mieluummin löhöää pesässä tai herkuttelee kun ulkoilisi. Sitä joutuu välillä ulos patistamaan, vaikka sillä aina ulkona onkin sitten hauskaa.

Rusakko yrittää liikunnan puutteessa karkailla. Hetkeksi kun käännät selkäsi, on jo pitkäkorva livahtamassa jalkojen välistä ulos. Tätähän se teki myös hoitajalle kun olin Thaimaassa..

Ådelia kerää energiaa varastoon ja hyppii kirjaimellisesti seinillä. Hirvee tytympumpun kuuluu kanilan ulkopuolelta kun kani hyppii seinillä ja joskus ikkunaakin päin. Fiksuako?

Pahin kuitenkin kaikista on Candy, joka meinasi aiheuttaa minulle sydänkohtauksen parisen päivää sitten. Tulin normaalisti kanilaan ja yllätin Candyn syömästä muovista mökkiä hirveällä raivolla.
Mökki on ollut kanilassa Nellin majapaikkana (kun se sitä niin kovin rakastaa) ja muksut on tykännyt kököttää sen päällä. Nyt kuitenkin Candy oli syönyt mökistä melkein puolet!
Okei, ehkä kani ei ollut paljoa niellyt muovia, koska lattialla oli mökin jäänteitä.
Komensin hädissäni Candyä, jolta sain murhaavan katseen sen lopettaessa puuhansa. Tarkistin kanin, eikä se näyttänyt kipeältä, eikä vatsa aristanut ollenkaan.
Kysyin eläinlääkäriltä neuvoa hädissäni, ja sain rauhoittavan vastauksen, ettei hätää välttämättä ole.
Kuulemma kania seuraamalla asia hoituu, eikä käynti eläinlääkärillä ole tarpeen, jos kani on normaali. Vähän olen ollut kauhuissani ja seuraillut kania, mutta Candy on täysin oma itsensä, onneksi.  Niin ja lisäksi, että koppi oli tuhottu, niin mökin takana oleva fleece peitto (joka on esteenä, jotta Ådelia ei työnnä päätään kopin ja seinän väliin jumiin.), oli revitty maahan ja pissitty täyteen. Syylliseksi paljastui Candy, jonka maha oli pissiä täynnä...

No, eipä tule aika tylsäksi noiden kanssa. Mietiskelin tässä, että onneksi kanit eivät osaa puhua, ties mitä ilkeitä sanoja Candyn suusta minulle tulisi;)

Tyttöjen "me vihataan sua" ilme.



KaksiNollaYksiKaksi

Päätiin koota 2012-vuoden tapahtumat kuukausittain tähän. Paljon on vuoden aikana ehtinyt tapahtua!

Tammikuu:

-Nelli oli näyttelyissä Lohjalla.
- Kuvia ja videoita on tullut paljon
-Esteilyä oltiin treenailtu ahkerasti, vaihtelevin menestyksin
Nyt jälkeenpäin järkytyin kuvien huonosta asettelusta ja surkeasti kirjoitetusta tekstistä:D

   

Helmikuu:

- Paljon esteilyä, ulkoilua ja videoita
- Epäviralliset estekisat
- Kanien youtube-kanava perustettu
- Hamsterit oli blogissa viellä tällöin
- Candyn astutusta suunniteltu paljon

Estekisoissa oli jo sulhanen tiedossa

 

 

 

Maaliskuu:

-Nelli paiseen takia eläinlääkärissä
- Epv estekisat Candyn kanssa (aloittelijoiden suoran voitto!)
-Candy lähti sulhasen luokse

 

 

 

 

Huhtikuu:

 

- Raskauspäivityksiä raskauspäivityksien perään...

- Nellin studiokuvien ottamista

- Uusien esteiden tuunaamista

- 11 muksua syntyi 24.4!

- Yksi poikasista kuoli



 

 

 

 

0vrk

 

2vrk

 

Toukokuu:

 

- Vaavipäivityksiä huima lista

- Aniso kevätkeiju (yksi poikasista) kuoli tukiruokinnasta huolimatta



Ådelia oli jo silloin mamin mussukka!

 

Kesäkuu:

 

-Femma tuli taloon ja tutustui kaneihin

-Poikaset lähti uusiin koteihin lukuunottamatta Amarilloa ja Adelyniä

-Candyn, Nellin, Ådelian ja Adelynin totutus toisiinsa alkoi. Adelyn etsi vielä tässä vaiheessa kotia, vaikka haaveilinkin sen jättämisestä kotiin.

-Candy pääsi taas esteilemään!

 



Femma tutustumassa kaneihin

 



 

 

Operaatio totutus

 

 

Heinäkuu:

 

- Kanit pääsi mökille nautiskelemaan

-Amarillo pääsi uuteen kotiin

-Pieniä valtakiistoja laumassa Nellin ja muksujen välillä

-Omistaja meni kihloihin (vähän ohi aiheen;))

-Adelyn jäi virallisesti kotiin!

 

 

 

 

 

 

 

Elokuu:

 

 

- 50 lukijaa blogissa!

- Muksut pääsi esteilemään

-Piirroksia kaneista tehty

 



 

 

 



 

 





 

 

Syyskuu:

 

- Hiljaiseloa blogissa

-Valokuvaamista ja ulkoilua

-Kanit esteili jonkin verran

 

 

 

Lokakuu:

 

- Esteilyä

-Blogissa erikoispostauksia

-Ensilumi!

 



 

 

Marraskuu:

 

- Ulkoilua ja valokuvaamista

-Blogissa hyvin hiljaista

 

 

 

Joulukuu:

 

-Omistajan Thaimaan matka (jonka aikana kanit oli järjestänyt päävaivaa hoitajalle!)

- Hiljaiseloa jälleen....

 



 



 

 

 

 

 

 

 

 



Taas uusi banneri...

....ja tälläkertaa olen siihen tyytyväinen! Kerrankin olen tyytyväinen omatekemään banneriin, jee:)

Mielipiteitä saa kertoa:3

Talven riemua videon muodossa

Pieni video kanien ulkoilusta. Candyä näkyy videolla hiukan vähemmän, koska se oli suurimman osan ajasta kainalossani nauttimassa rapsutuksista♥

Vuoden parhain kani-kilpailussa Nelli on vahvasti johdossa. Muillakin kaneilla on vielä mahdollisuuksia voittaa, joten muistakaa käydä äänestämässä omaa suosikkia!;)