Auringolpalvojat

Heippa taas!

Olen ollut pari viikkoa Ranskassa, joten tämä postaus on myöhässä. Kuvat on otettu jo parisen viikkoa sitten, mutta sopivat vielä tänne hyvin:)
Otin kaikki kanit vuorotellen terassille pöytäviritykselle kuvattavaksi ja tässä tulos. Kuvia ei ole edes muokattu, koska tietokone on rikki.
Kaikki puput nauttivat täysillä lämmöstä ja jopa nuokkuivat auringossa. Nelli oli hieman mörökölli, joten kuvat on sen mukaisia neidin osalta.

Facepalm!

Bitch please...

"Se oli ainakin nääin iso porkkana"

 
Candy pääsi myös moikkaamaan Femmaa. Molemmat tytöt olivat uteliaita ja käyttäytyivät hyvin. Loppuun otettiin myös pari perhepotrettia:)
   
   

   
   

Ps. Pahoittelen kuvien järjestystä, blogger ei suostu yhteistyöhön... 

100 lukijaa!

No huhhuh, kyllä vähän kesti toipua ihmetyksestä kun huomasin lukijamäärän kivunneen näin upeaan lukumäärään..Kiitos hurjasti kaikille lukijoille, joita pupujen elämä kiinnostaa!;)

En olisi vuosi sitten uskonut, että tähän tilanteeseen tullaan. Ihan huippua!:D
Järjestän jotain kivaa teille ihanille lukijoille, mutta en vielä tiedä mitä..
En haluisi järjestää tavanomaista lahjakortti-arvontaa vaan jotain omaperäisempää...Ideoita?

Tässä vielä video viime kesän mökkeilystä, piristykseksi. Voi kun muksut on ollut tuolloin niiin pieniä..Kohta ne onkin jo vuoden, huh!

It´s hard to say goodbye...

Ådessa 17.11.2010- 25.3.2013

 

 

Tänään tapahtu se, mitä olen jo kauan pelännyt, Ådessa nukkui pois.

Ådessa oli kuollessaan 2v 4kk vanha, joten ikää oli kunnioitettavasti.

Neiti oli yli kaksi vuotta elämässäni mukana, miten niin pienessä ajassa voi kiintyä johonkin näin paljon?

Katsoin aamulla kun Ådessa kömpi kankeana pesäänsä ja vaikutti jotenkin poissaolevalta.

Tiesin silloin, että aika oli tullut sanoa viimeiset hyvästit.

Nyt iltapäivällä kävin kurkkaamassa pesään, sielä oli pienellä kerällä rauhallisen näköinen hamsteri, joka nukkui ikiunta.

On outoa ajatella, että noin pieneen eläimeen voi liittyä näin paljon tunteita...

 

Hyvästi Ådessa....



Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu?

Viime viikolla tuskailin talven pituudesta ja kurjuudesta, mutta nyt alkaa jo hieman helpottaa kun näkee kevään merkkejä. Aurinko paistaa jo hieman, päivät ovat valoisampia ja mikä tärkeintä, eläimillä alkaa olla kevättä rinnassa!
Kanit on alkanut olemaan pirteämpiä (tai energisempiä), kun on valoisaa pidemään. Candy varsinkin nuuhkii ilmaa innokkaana, samalla tavalla kun viime keväänä näihin aikoihin.
Jopa rusakko on alkanut tekemään iloloikkia mammansa ja Ådelian perässä. Ja pikku Nelli tekee kavereidensa kanssa omia "iloloikkiaan", eli heittää takajalkoja ilmaan ja örisee. Tämä vasta suloista onkin!;)

Kuvia on tullut otettua huonosti, mutta tässä parisen kuvaa ulkoilusta.

Siskokset!

Candy irroittelee ja Ådelia perässä rallittelee

:I

 

 

 

Huomatkaa myös kiva arvonta Pupu Jengin blogissa. :)