perjantai 27. heinäkuuta 2012

"Mikä on lempi kanisi?"

Heippa!

Minulta on jo monta kertaa kysytty, että kuka on lempparini jänösistä. Useat ovatkin veikanneet Candyä. Ajattelin kertoa vastaukset tuohon kysymykseen. Minulla ei ole ehdotonta suosikkia, koska jokaisessa pupussa on jotain ainutlaatuista mitä rakastan ja jokaisella on myös omat ärsyttävät piirteensä. Jänöset ovat niin yksilöitä, että en pysty asettamaan niitä samalle linjalle.

Candyssä rakastan sen luotettavuutta ja omapäisyyttä. Voin pitää neitiä vapaana missä vain  ja luottaa, ettei se katoa minnekkään. Ei ole mitään ihanempaa asiaa, kuin katsoa Candyn jättimäisiä iloloikkia! Neiti myös nauttii esteilystä ja onkin ensimmäinen kanini, jonka kanssa esteily on melkeimpä aina helppoa ja hauskaa.   Candy on myös kiintynyt minuun erityisesti ja olen aina tuntenut itseni neidin ykköseksi. Joskus vain minä saan nostaa sen syliin ja joskus se ei suostu esteilemään muiden kanssa. Tämäkin tietysti riippuu päivästä:) Candy on kuitenkin hyvin itsenäinen, eikä aina mikään sylikani. Neidiltä löytyy luonnetta ja tahtoa kertoa, milloin se ei ole tyytyväinen. Silloin kädet ovat täynnä ilkeitä verinaarmuja, auts!




Nellissä rakastan sitä, että se on ihan omanlaisensa persoona. Joskus se on hellyyttävä pikkukani ja joskus taas se katsoo tulijoita korvat luimussa pitäen pientä mörinää. Nelli on siitä hassu, että kun sitä alkaa nostaa, se päästää ilmoille kunnon kiukkuista murinaa, mutta se ei tee mitään. Nelli (vaikka ei sitä varmasti myönnä) tykkää olla sylissä ja nautiskelee rapsutuksista. Joskus Nelli juoksee ihmisiä karkuun kun on vapaana ja tuntuu oikein nauttivan siitä, että se pääsee karkuun kiinniottajaa. Lopulta Nelli kyllästyy hippaan ja tulee kiltisti jalkoihin pyörimään ja antaa ottaa kiinni.
Se joka näkee jellonan mörökölli-kuoren läpi tiettää, että Nelli on loppujenlopuksi kiltti pieni sylikani:)

"aina yhtä iloinen"

Nellin sylipuoli


Ådeliassa rakastan sen "villiä ja vapaata" olemusta. Jo parin viikon ikäisenä neidistä alkoi kuoriutua energinen ja hyvin itsenäinen pieni kani. Kun muut olivat vielä mamman kanssa suojaisessa pesässä, Ådelia tutki jo ympäristöä pesän ulkopuolella. Kun pikkuinen pääse ekaa kertaa ulos, se juoksi heti kauheaa vauhtia ympäriinsä, jännittämättä ollenkaan. Ådelia aloitti jo pienenä luimimisen ja tekeekin hapan-naama-ilmettä vieläkin usein.  Ådelian kanssa olen saanut tehdä paaaaljon työtä, että saisin siitä täysin käsikesyn. Sillä tuntuu olevan niin kamalasti virtaa, että kynsien leikkuu ja sylissä pitäminen osasi olla oikeaa tuskaa.. Nyt olemme edistyneet huomattavasti ja neiti tulee jopa minut nähdessään iloisesti vastaan. Olen kuitenkin varma, että Ådeliassa säilyy aina jokin villi ja vapaa olemus, vaikka se tästä vielä kesyyntyisi.


Ensimmäiset kuikuilut

Luimimis-ilme



Adelyn on taas ihan erilainen kuin energinen siskonsa. Rakastan sitä, että aina kun huudan kaneja niin rusakko on poikkeuksetta aina ensimmäisenä minua vastassa! Rusakko ei ole koskaan näyttänyt missään tilanteessa hapanta naamaa, vaan  on aina iloinen. Adelyn on myös kaneista hellyyden kipein ja nykyään se hyppää aina syliini isoja loikkia. Neiti on aina ollut "mamin tyttö" ja hakee vieläkin usein Candystä tukea uusissa asioissa (kuten autoilussa). Adelyn on jo syntymästään asti ollut helppo ja ihastuttava pieni kani. Adelyn on lauman sylikanin maineessa ja se onkin lasten suosikki rauhallisen käyttäytymisen takia. Nämä ominaisuudet saivat minut rakastumaan pieneen kaniin ja siksi se jäikin meille kotiin.

jo pienenä rauhallinen

ja aina iloisena vastassa!



Kaikkilla on siis ihan erilaiset luonteet, mikä on sinun suosikkisi?;)

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Auringonlasku hyvässä seurassa♥

Mökillä on kauneimmat auringonlaskut, kun edessä ei ole taloja tai puita. Kun huomasin kauniin auringonlaskun, hain kanit ihailemaan sitä.



















Mökkeilyä!

Ensiksi alkuun ilouutinen, Adelyn jää kotiin! Rakkaus pieneen pupuun vei voitin ja pieni saa jäädä sinne minne kuuluukin, minun kainaloon♥

Niinkuin olen kertonut, olimme pariviikkoa mökillä Nauvon saaristossa. Koska en voinut olla erossa kaneista, otin ne mukaan. Menomatkalla oli onneksi viileä sää, joten ei tarvinnut stressata kuumuudesta. Candy tavalliseen tapaansa otti matkan rennosti lötköttäen ja Nelli stressaten. Adelyn jännitti kanssa hieman, mutta Ådelia otti paikan Candyn viekkuun ja nukkui tyytyväisenä.
Saarellemme on n. 2h automatka ja 10min venematka. Stressasin hieman venematkaa, mutta kanit ei onneksi pelänneet veneilyä yhtään.


Mökillä kaneille tehtiin komppareista ja vanerista ulkotarha. Öisin/huonolla kelillä laitoin päälle pressun niin, että kanit kuitenkin näkivät yhdestä sivusta ulos.


Kanit nauttivan meri-ilmasta tosissaan. Ensin neidit pitkään haistelivat ilmaa ja tuulta ihmeissään sitten alkoi kova touhu ja kaivelu kämpässä.
Seuraavana päivänä murut pääsivät juoksentelemaan kalliolla sekä heinikossa. Candy oli vapaana, mutta pikkuiset pidin valjaissa , ettei mikään iso lintu nappaisi niitä tai jos ne hölmönä keikahtaisi kalliolta veteen.



















Yhtenä päivänä pakkasin kanit boksiin ja lähdimme parin minuutin  venematkan päässä sijaitsevalle pienelle saarelle. Se on niin pieni, että jos sen keskelle menee, näkee sieltä jokapuolelle. Se on kuitenkin sen kokoinen, että kaneilla oli tilaa juosta kukkien, heinikon, kallioden sekä lätäköiden seassa. Kanit nauttivan suuresti reissusta ja Ådelia sekä Candy esittelivät kalliolla upeita iloloikkia!
Nelli hieman tylsänä murkkuna linnottautui avoinna olevaan kuljetusboksiin ja katsoi sieltä happamasti muita. Voi sitä parkaa, joka silloin boksiin uskaltautui koskemaan!


Mörökölli









Ylpeä mamma?




















Videota teen myöhemmin!

Muuten elimme rentoa mökki-elämää touhuten joka päivä jotain. Kerran osui kova ukkosmyrsky kohdalle ja taas omistaja stressasi asiaa enemmän kuin kanit;)







Kotimatka taittui myös hyvin viilennys-viritelmien kanssa. Kaikki kanit olivat selvästi rennompia kuin menomatkalla. Kotiin tultaessa jänösen tuntuivat olevan tyytyväisiä ja alkoivat mussuttaa ruokaa. Oma koti kullan kallis!




perjantai 6. heinäkuuta 2012

Adios amigos!

Amarillo pääsi eilen uuteen kotiin:) Onnea yhteiselle taipaleelle uudelle omistajalle!

Me lähdemme nytten pupujen sekä koirien kanssa mökillemme Nauvon saaristoon. Postausta sieltä tulee, jos saaren netti toimii. Kuvia sieltä tulee varmasti paljon!
 Muuten näemme parin viikon päästä!

Candy ja uudet valjaat
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...