Kauhua ja kevättä

Perjantaina Nelli aiheutti omistajallensa ylimääräisiä sydämmenlyöntejä..
Töiden jälkeen nappasin kameran ja lähdin päästämään pupuja ulos juoksemaan. Avasin kanilan oven ja tiesin heti, että jokin on vialla, vastassa oli vaan kolme kania.
Kanit eivät tulleet ulos, vaan jäivät hermostuneena pyörimään kanilaan. Nelliä ei näkynyt missään.
Tässä vaiheessa tunsin paniikin alkavan, kelasin vaan päässäni, että "nyt se on kuollut".

Ajoin kanit ulos ja aloin etsimään Nelliä. Huomasin, että kanien mökin ja seinän välisiä eristeitä oli revitty ulos. En tiedä, että miten tämä on edes mahdollista, mutta eihän noista kaneista ikinä tiedä.
Rako, joka on eristetty on niin pieni, että järjellä ajateltuna sinne ei edes mahtuisi kania. Tämä osoittautui vääräksi, nimittäin pieni jellona oli tipahtanut sinne väliin. Joku oli varmaan tönäissyt sen sinne, koska neiti oli niin oudossa asennossa, ettei se olisi sinne itse voinut loikata.

Siinä sitten äitini kanssa aloimme vetämään sisäkoppia irti seinästä ja saimme lopulta pökertyneen kanin ulos. Tässä vaiheessa pidättelin kyyneliä, koska Nelli oli tosi pökkyrässä.
Huuhdeltiin neidin silmät, juotettiin se ja otettiin seurantaan. Kävely oli hieman kankeaa, lihakset selvästi oli ihan jumissa. Hieroimme lihaksia hellästi ja se auttoi selvästi.

Istuimme pihalla melkein pari tuntia, Nelli oli vieressämme seurauksessa ja muut jänikset nautti ihanasta ilmasta. Nelli (onneksi!) alkoi toipua nopeasti ja alkoi muuttumaan omaksi itsekseen.

Kuvia jäniksistä ei tullut paljon, kun vahdin samalla Nelliä, mutta tässä pari otosta.

 

   

 

Nyt pikku jellona on oma itsensä, jopa mökötykset ovat palanneet;)  Taas kyllä huomasi, että  miten tärkeitä nuo eläimet ovat. Ei enään "läheltä piti"-tilanteita tänne, kiitos!