Hetket, jotka voisin elää uudelleen

Tiedettekö tunteen kun muistelet jotain tapahtumaa ja mietit, että sen voisi elää uudelleen?
Ehkä haluat kokea uudelleen ihanan tunteen, ehkä haluaisit tehdä jotain toisin. Ehkä vaan haluaisit palata menneeseen...

Yön pimeinä unettomina tunteina mietin juuri näitä hetkiä ja niiden uudelleen elämistä.
Paljon muistoja ja näitä kyseisiä hetkiä tuli mieleen kaneista ja ne tahdon jakaa teidän kanssa.


Candyn hakeminen


Tämä herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Oli ihanaa ja jännittävää saada uusi eläin, jonka kanssa on koko elämä edessä. Toisaalta taas myös muistan järkytyksen tunteen ja sen kauhean jälkikatumisen. Jos joku ei Candyn tarinaa tiedä, voi sen lukea tiivistettynä täältä.
Haluisin palata pimeään talliin ja sanoa ne sanat, mitkä päässäni pyöri. Haluisin olla tiukempi, neuvoa enemmän, laittaa kasvattajat kovemmille.

En haluisi elää uudestaan kotimatkaa, jonka tein luisevan paniikissa olevan kanin kanssa.
Enkä haluaisi kokea sitä epätoivon tunnetetta, minkä koin kun tajusin ostaneeni luultavasti kuolemassa olevan kanin.

Jos joku kysyisi, että kadunko Candyn ottamista niin voin vastata suoraan, että en. 
Candy on vaan niin mahtava, upein omistamani kani.

Yllä oleva kuva on otettu monen itkun, monien tuntien ja kovan työn jälkeen. Ensimmäinen kerta,
kun Candy luotti minuun ja nukahti syliini. Hetki, jota on mahdotonta unohtaa.



Ensimmäinen iloloikka!



Nellin ensimmäinen päivä meillä ja sen järkytys tavatessaan uuden sekopäisen kämppiksensä;)



Nelli vauvana

 

Ensimmäiset estehyppy kaikilta
 


Muksujen syntymä






Ensimmäinen kosketus tyttöihin


Vielläkin ikävöin Candyn muksuja ja niiden kanssa vietettyä aikaa. Sitä muistelen lämmöllä:)

 

  





Kuinka paljon voi yhtä kania rakastaa?



Kanien ensilumet!



Kesä<3



Kanit mökkeilemässä ensimmäisen kerran

Syksyn lehdet

Ensilumi

 

Iloloikat

 



  

























Olisihan näitä vaikka millä mitalla, mutta tässä nyt päällimmäisiä.
Tiivisteenä voisin sanoa vaan, että elämä olisi tylsää, tunteetonta ja kamalaa ilman näitä hupsuja otuksia!

Elämää ei voi käsikirjoittaa

Otsikossa esiintyvä sanonta on yksi suosikkejani. Elämää ei voi suunnitella pitkälle ilman, että suunnitelmat muuttuisivat. Joskus elämän vaihtelevaisuus on kurjaa, joskus se taas avaa uusia ovia.

Käsikirjoitusta ei noudatettu rottien kanssa. Kerroinkin jo edellisessä postauksessa siitä, että miten Nyyti on rakentanut erillaisen suhteen äitiini kuin minuun.

Näiden kahden suhdesta on vaikea selitellä, heillä vaan kemiat pelaa yhteen. Nyyti on ihan rauhallinen ja tyytyväinen äitini kanssa, kun taas minun kanssa se on levoton. Nyyti ei välttämättä tulisi itse vapaasti minun käsiteltäväksi, mutta anna olla kun äiti tulee...Silloin Nyyti tulee ensimmäisenä luukulle:)
Äitini ei ole nähnyt Nyytiä edes joka päivä, niinkuin minä ja silti Nyytikkä on aina enemmän iloinen äitini tulosta kuin minun. Heillä vaan pelaavat kemiat paremmin kun minulla ja Nyytillä.

Älkää ymmärtäkö tätä väärin, rakastan pientä Nyytiä, mutta meidän suhde ei vaan yllä sille tasolle kuin minun ja Nutun suhde.
Nuttu tulee vastaan minua luukulle, muille ihmisille se ei tule innokkaana vastaan tai pakenee kun luukun avaa.
Kun päästän tytöt vapaaksi, lähtee Nyyti touhuamaan omiaan, kun taas Nuttu kiipeää olkapäälleni ja nukahtaa tuhahtaen.
Nuttu myös rakastaa pestä minua ja vastaa maiskuttamalla kun maiskutan sille.

Näiden selitysten jälkeen päästään todelliseen aiheeseen, Nyyti muuttaa äidilleni.
Äiti saa vihdoin rotat, mitä on jo usean vuoden toivonut ja mikä parasta, hän saa oman lellikkilapsensa omakseen. Uskon, että Nyytillä on parempi olla sen ihmisen luona, minkä se itse valitsisi jos voisi.
Eli molemmat tytöt saavat tänään uudet kaverit. Minulle siis jää Nuttu ja saan sille uuden kaverin.
Näin on parasta kaikille ja vaikka Nyytiä (uudessa kodissa nimi muuttuu Tingaksi) tuleekin kauhea ikävä, pääsen katsomaan sitä niin usein kun haluan.
 
 
Nutun uudesta kaverista tulee tod.näköisesti Nyyti II, jos en keksi uutta nimeä:)
Psstt.. Eikös muuten ole jo vähän kehitystä rottakuvailussa? Ehkä viellä opin siimahäntien kuvaamisen salat;)

Nykyistä ja tulevaa

Ensinnäkin blogin banneri vaihtui kesäisempään, mitäs mieltä olette?:)

Ajattelin nyt höpöttää vähän nykyisestä tilanteesta ja tulevasta.

Ådelia on ollut ihan mahdoton nyt viimeiset pari viikkoa!
Se astuu kavereitaan ja jopa minun jalkaani, murisee kun siihen koskee ja on muutenkin yli-aktiivinen. Alkaa olemaan jo omat (ja kanikavereiden) hermot koiteuksella. Kummallisinta on, että kanit ei aina edes komenna Ådeliaa pois astumasta. Onkohan tuolla kanilla jotain kesäfiiliksiä, puuh! Pikkusiskoni tokaisi, että Ådelia luulee olevansa poika, ties vaikka näin olisi:D
Eilen tilanne näytti jo rauhallisemmalta, kaikki otukset jopa nukkui isossa kasassa, ehkä se helpottaa tästä?

 

Parin viikon päästä suuntanamme on taas mökille, jossa olimme myös viimekesänä. Kanit lähtee taas nauttiaan meri-ilmasta ja ihanista auringonlaskuista!

Valmiiksi jo hermostuttaa kanien 3h kestävä automatka, toivottavasti ei ole kauhean kuuma..

 

   

Elokuun alussa muutan vihdoin omaan kämppään. Voitte vaan kuvitella mikä säätö näiden kanijuttujen kanssa on ollut... Pikkusisko itki, että ei kestä olla Nellistä erossa jos vien kaikki kanit pois. Uuteen kotiini ei ole pitkä matka, joten tapailut onnistuvat siellä yhtä hyvin, mutta se ei pikkusiskoani auttanut. Mietinnässä oli myös, että mihin kanit laitan, koska sisälle en niitä voi ottaa.

Nykyisen kanilan siirtämistä mietittiin, mutta se ei taida ollakkaan niin helppoa.

 

Ensimmäisen ongelmaan onneksi tuli ratkaisu. Pikkusiskoni itki, että vien pois kanit, Femman ja viellä Hilpankin. Kysyin, että helpottaisiko se, että jättäisin hamsterin siskolleni ja ottaisin kaikki kanit mukaan. Tähän diiliin siskoni suostui innolla, joten kaikki kanit muuttaa minun kanssa, jess!

Asunto-ongelma ratkeaa varmaankin sillä, että rakennetaan ihan uusi kanila, jonka saan itse suunnitella, aikas jännää!

 

 Olen jo pitkään haaveillut kesyrotista ja voikin olla, että elokuussa saisinkin pari siimahäntää.

Tosin suostuttelut on vähän vaiheessa, mieheni ei oikein innostunut rotista. Jos kuitenkin niitä tänne tulee, muuttuu blogi myös rottablogiksi:) Tämä jää kuitenkin nähtäväksi...

Kuvat on otettu viikon aikana.