maanantai 14. huhtikuuta 2014

Pienenpieni murhekryyni

Heippa taas pitkästä aikaa!

Blogi on taukoillut jo pidemmän aikaa, sillä omistajan kiireet on painanut päälle, joten kaneista en ole kerennyt napata uusia kuvia. Itselläni leikattiin käsi loppuvuodesta ja se on myös hieman hankaloittanut elämää, joten siksikin blogi on viettänyt hiljaiselämää.
Kanit voivat nyt hyvin ja selvästi nauttivat tulevasta keväästä. Talvi ei kuitenkaan ollut täysin huoleton, sillä Nelli aiheutti taas harmaita hiuksia omistajalleen...



Kerroin jo aiemmin syksyllä, että Nelli ei lähtenyt kasvattamaan talvikarvaa ja oikeastaan tiputti viimeiset harjaksenrippeensä. Siitä syystä Ådelia ja Nelli asuivat talven sisällä ja Candy sekä rusakko viileämmässä kanilassa. Nellin ongelmat ei loppunut tähän, sillä pian karvan tiputtamisen jälkeen alkoi se laihtua ihan kamalasti.

Tähän syynä ei ollut mikään stressi tai syömättömyys, vaan Nelli söi kyllä ihan normaalisti. Oikeastaan se söi ruokaa enemmän kuin ennen. Kani oli myös pirteä ja touhukas, mutta väsyi silti helposti. Papanat olivat tosi kuivia ja pieniä, mutta niitäkin tuli suht normaalisti.
Kani vaan jatkoi laihtumista ja pian alkoi tuntumaan ja näkymään luut.



Tässä vaiheessa oli tosi epätoivoinen olo, kun mitkään poppakonstit ei auttanut. Juttelin asiasta useamman eläinlääkärin kanssa, mutta mikään ei auttanut tai syytä selvinnyt. Joku epäili jonkunlaista tarttuvaa tautia (virusperäistä?), mutta se kumottiin, koska Ådelia oli täysin kunnossa.
Nelli myös madotettiin kaksi kertaa, eli tuskin mistään madoista tämä johtui.

Kevään tullessa alkoi Nelli saamaan painoa. Oikeastaan kun lumet alkoivat sulaa, oli neiti jo pyöreämmässä kunnossa. En tiedä mikä aiheutti tämän painonkertymisen, mutta siitä iloittiin kovin!
Parin kuukauden sisässä Nellistä tuli taas normaalipainoinen ja turkkikin alkoi hieman kasvamaan takaisin.


Nyt Nelli on hienossa massassa ja turkki on paksuuntunut. Vielä saisi kani olla vähän lihaksekkaampi ja hieman massavampi, mutta laiha se ei todellakaan ole. Karvakin on kasvanut niin hienosti, että tytöt pääsivät muuttamaat ja ulos. Nyt olisi edessä sitten lauman totutus yhteen, nyt kun lauma on kahdessa osassa. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin!:)


keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Kuka lohduttaisi Intoa?

Niin kuka Into?

Meille palautui yksi Candyn muksuista etsimään uutta kotia, koska edelliset omistajat eivät enään sitä pystyneet pitämään. Nyt olisi siis kanipoika omaa kotikoloa vailla.

 000108315_m 000108315_m

Virallisesti herra on nimeltään Alex Kevätusva ja sehän on tosiaan syntynyt huhtikuussa 2012.
 Rotuina pojassa on mm. kääpiöjänistä, belgianjänistä, belgianjättiä, hollantilaista ja kääpiöluppaa.

Edellisen omistajat kuvasivat Intoa araksi, mutta jo pari päivää täällä ollessaan on poika osoittanut olevansa reipan ja touhukas. Käsittely ja hoitotoimenpiteet sujuvat ongelmitta. Into on ulkonäöltään ja luonteeltaan tosi Candymäinen. Aivan mahtava tyyppi!

000108315_m
Herrassa on hieman jänismäistä tempperamenttia, mutta on kuitenkin äärettömän kiltti. Kokoa pojalla on noin 2,5kg-3,5kg karkeasti arvioituna.

Jos sinua kiinnostaa tarjota pojalle koti, niin ota yhteyttä!:) (jajore@luukku.com).
Kani asustaa Nummelassa ja kulkeutuu mahdollisesti pk-seudulle menojen mukaan.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Kaksi laumaa, neljä kania

Postailu on hieman jäänyt, pahoittelut jälleen siitä!

Mitäs meille kuuluu?
Noh aloitetaanpa siitä, että meillä on jaettu väliaikaisesti lauma kahtia. Tämä johtuu siitä, että pieni Nelli ei ilmeisesti ollut varautunut talven tuloon.

Kanilassa on kylmempi kuin sisätiloissa, mutta myös lämpimämpi kun ulkona. Kaikki kanit on selvinnyt talven kanilassa aina hienosti. Tälläkertaa vaan Nelli ei kasvattanut kunnon turkkia ollenkaan. Oikeastaan se alkoi tiputella harjastaan ja peppukarvoja, joten turkki on entistäkin ohuempi. Ensimmäisten pakkasöiden tullessa olin tosi huolestunut, koska pelkäsin Nellin palelevan.
Kesäkuu 2012, Ådelia oli ihan mini!

Neiti ei lähtenyt kasvattamaan karvaa ollenkaan ja päätin, että se saa muuttaa talveksi sisälle. Näin en joutuisi stressata sen vointia kokoajan. Nellin seuraksi sisälle muutti Ådelia, joka on lauman toiseksi pienin. Candy ja Adelyn eivät varmasti olisi selvinneet taas sisällä, niillä kun on jo kunnon talvipuuhkat kasvatettuna. Raukat olisivat varmaan läkähtyneet!

Ådelia ja Nelli asuvat sisällä ja Candy ja Adelyn ulkona, näin varmaan kaikki on tyytyväisiä. Paitsi tietysti alkuun Ådelia, jolle tuntui sopeutuminen vievän aikaa. Se oli aika kiukkuinen ensimmäisinä sisäpäivinä, mutta nyt tulee jo reippaasti vastaan luukulle. Vitsailinkin, että nyt loppuu Ådelian "villi ja vapaa" elämä, kun se joutuu tehokäsittelykuuriin koko talveksi;)


Keväällä totutan taas lauman kasaan, uskon, että tässä ei pahempia ongelmia ole. Pahimmat riitapukarithan ovat olleet aina Nelli ja Ådelia. Yritän saada kaikista pupuista saman verran kuvia ja kuulumisia talven aikana blogiin, vaikka laumat onkin erillään:)

Pss...saatte tähän postaukseen kesäisiä kuvia, piristykseksi tähän pimeyteen!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...