Käsikirjoitusta ei noudatettu rottien kanssa. Kerroinkin jo edellisessä postauksessa siitä, että miten Nyyti on rakentanut erillaisen suhteen äitiini kuin minuun.


Äitini ei ole nähnyt Nyytiä edes joka päivä, niinkuin minä ja silti Nyytikkä on aina enemmän iloinen äitini tulosta kuin minun. Heillä vaan pelaavat kemiat paremmin kun minulla ja Nyytillä.
Älkää ymmärtäkö tätä väärin, rakastan pientä Nyytiä, mutta meidän suhde ei vaan yllä sille tasolle kuin minun ja Nutun suhde.

Kun päästän tytöt vapaaksi, lähtee Nyyti touhuamaan omiaan, kun taas Nuttu kiipeää olkapäälleni ja nukahtaa tuhahtaen.
Nuttu myös rakastaa pestä minua ja vastaa maiskuttamalla kun maiskutan sille.

Äiti saa vihdoin rotat, mitä on jo usean vuoden toivonut ja mikä parasta, hän saa oman lellikkilapsensa omakseen. Uskon, että Nyytillä on parempi olla sen ihmisen luona, minkä se itse valitsisi jos voisi.
Eli molemmat tytöt saavat tänään uudet kaverit. Minulle siis jää Nuttu ja saan sille uuden kaverin.
Näin on parasta kaikille ja vaikka Nyytiä (uudessa kodissa nimi muuttuu Tingaksi) tuleekin kauhea ikävä, pääsen katsomaan sitä niin usein kun haluan.



Nutun uudesta kaverista tulee tod.näköisesti Nyyti II, jos en keksi uutta nimeä:)
Psstt.. Eikös muuten ole jo vähän kehitystä rottakuvailussa? Ehkä viellä opin siimahäntien kuvaamisen salat;)

Kiva että äitis on löytäny rotat, ne on niin ihania palloja :) Rottien kuvaaminen on kamalaa, ne on aina menossa ja just kun luulet että sait kuvan niin eeeei siinä näkyy vaan häntä...... :D
VastaaPoistaJuuri niin!:D
Poista