tiistai 3. helmikuuta 2015

Heihei pienoinen


Hieman ikäviä uutisia täältä... Tällä hetkellä suru on sen verran suuri, että enempää en pysty kirjoitella, mutta myöhemmin teen Nellistä muistopostauksen. Silloin kun hyviä aikoja pystyy muistella ilman näin suurta tuskaa.

Kaikki muut puput on kunnossa, mutta huonot uutiset myös jatkuvat, sillä myös pieni Nyyti nukahti ikuiseen uneen pari viikkoa sitten. Nyt siis jatketaan elämää ilman Nelliä tai rottia...

 http://img-front.petsie.org/pet/picture/022399664_b.jpg

maanantai 8. joulukuuta 2014

Heihei mitä kuuluu?

Blogi on pysytellyt jo pidemmän aikaa jälleen hiljaisena, pahoittelut!

Kaneille kuuluu hyvää, ne elävät omaa pupunelämäänsä tyytyväisenä. Kaikki neljä tyttöä asuvat jälleen laumana yhdessä, viimeksihän kun kirjoittelin asuivat Nelli ja Ådelia yhdessä sekä Candy ja Adelyn yhdessä.

Candy, Ådelia ja rusakko eivät  pahemmin reagoineet yhdistämisest, ne tervehtivät toisiaan ja jatkoivat elämää normaaliin tapaansa-aivan kuin ne eivät olisi koskaan olleet erossa.
Pieni murhekryyni Nelli taas pisti pakkaa sekaisin vuorotellen lamaantumalla, tömistelemällä tai puremalla kavereita pyllyyn. Nyt kuitenkin tilanne on rauhoittunut ja toivottavasti sellaisena se pysyykin!

Kaneista on tullut huonosti nappailtua kuvia, mutta tässä syksyisiä kuvia neitokaisista. 


 



Sitten ikävempiin uutisiin, eli rottien kuulumisiin. Nuttu kuoli syksystä äkillisesti ja Nyyti jäi yksin.
Nuttu oli edellisenä päivänä täysin normaali oma itsensä, mutta löytyi aamulla kuolleena. Suru oli suuri ja vieläkin itkettää, kun muistelee omaa pientä taskurottaani. On kyllä hirmuinen ikävä! 



Äidillänihän asusteli kaksi rottaa, Tinga ja Ming. Olosuhteiden pakosta tytöt muuttivat kesällä meille ja hetken meillä asustelikin neljä rottaa, tosin kahdessa eri häkissä. Pian kuitenkin aika jätti Nutusta ja myöhemmin Tingasta, joten jäljelle jäi enään Nyyti sekä Ming.
Ming ja Nyyti eivät yrityksistä huolimatta toisiinsa tottuneet, joten molemmat elävät elämää yksin. Tämä on tosi kurjaa, mutta yritän itse olla niille mahdollisimman paljon seurana, vaikka en tosin rottakaveria voi koskaan korvata täysin.

Nyyti
 En uskalla luvata aktiivisempaa päivittelyä, mutta yritän kyllä kirjoitella välillä edes lauman kuulumisia. Aktiivisemmin kirjoittelen koirien blogissa, sillä tällä hetkellä niiden elämä on paljon mielenkiintoisempaa kuin kanien sekä rottien. Mutta toivottavasti saatte pian taas lukea kuulumisia ja tällä kertaa vain positiivisia sellaisia! 


maanantai 14. huhtikuuta 2014

Pienenpieni murhekryyni

Heippa taas pitkästä aikaa!

Blogi on taukoillut jo pidemmän aikaa, sillä omistajan kiireet on painanut päälle, joten kaneista en ole kerennyt napata uusia kuvia. Itselläni leikattiin käsi loppuvuodesta ja se on myös hieman hankaloittanut elämää, joten siksikin blogi on viettänyt hiljaiselämää.
Kanit voivat nyt hyvin ja selvästi nauttivat tulevasta keväästä. Talvi ei kuitenkaan ollut täysin huoleton, sillä Nelli aiheutti taas harmaita hiuksia omistajalleen...



Kerroin jo aiemmin syksyllä, että Nelli ei lähtenyt kasvattamaan talvikarvaa ja oikeastaan tiputti viimeiset harjaksenrippeensä. Siitä syystä Ådelia ja Nelli asuivat talven sisällä ja Candy sekä rusakko viileämmässä kanilassa. Nellin ongelmat ei loppunut tähän, sillä pian karvan tiputtamisen jälkeen alkoi se laihtua ihan kamalasti.

Tähän syynä ei ollut mikään stressi tai syömättömyys, vaan Nelli söi kyllä ihan normaalisti. Oikeastaan se söi ruokaa enemmän kuin ennen. Kani oli myös pirteä ja touhukas, mutta väsyi silti helposti. Papanat olivat tosi kuivia ja pieniä, mutta niitäkin tuli suht normaalisti.
Kani vaan jatkoi laihtumista ja pian alkoi tuntumaan ja näkymään luut.



Tässä vaiheessa oli tosi epätoivoinen olo, kun mitkään poppakonstit ei auttanut. Juttelin asiasta useamman eläinlääkärin kanssa, mutta mikään ei auttanut tai syytä selvinnyt. Joku epäili jonkunlaista tarttuvaa tautia (virusperäistä?), mutta se kumottiin, koska Ådelia oli täysin kunnossa.
Nelli myös madotettiin kaksi kertaa, eli tuskin mistään madoista tämä johtui.

Kevään tullessa alkoi Nelli saamaan painoa. Oikeastaan kun lumet alkoivat sulaa, oli neiti jo pyöreämmässä kunnossa. En tiedä mikä aiheutti tämän painonkertymisen, mutta siitä iloittiin kovin!
Parin kuukauden sisässä Nellistä tuli taas normaalipainoinen ja turkkikin alkoi hieman kasvamaan takaisin.


Nyt Nelli on hienossa massassa ja turkki on paksuuntunut. Vielä saisi kani olla vähän lihaksekkaampi ja hieman massavampi, mutta laiha se ei todellakaan ole. Karvakin on kasvanut niin hienosti, että tytöt pääsivät muuttamaat ja ulos. Nyt olisi edessä sitten lauman totutus yhteen, nyt kun lauma on kahdessa osassa. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin!:)


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...