Minulta on jo monta kertaa kysytty, että kuka on lempparini jänösistä. Useat ovatkin veikanneet Candyä. Ajattelin kertoa vastaukset tuohon kysymykseen. Minulla ei ole ehdotonta suosikkia, koska jokaisessa pupussa on jotain ainutlaatuista mitä rakastan ja jokaisella on myös omat ärsyttävät piirteensä. Jänöset ovat niin yksilöitä, että en pysty asettamaan niitä samalle linjalle.
Candyssä rakastan sen luotettavuutta ja omapäisyyttä. Voin pitää neitiä vapaana missä vain ja luottaa, ettei se katoa minnekkään. Ei ole mitään ihanempaa asiaa, kuin katsoa Candyn jättimäisiä iloloikkia! Neiti myös nauttii esteilystä ja onkin ensimmäinen kanini, jonka kanssa esteily on melkeimpä aina helppoa ja hauskaa. Candy on myös kiintynyt minuun erityisesti ja olen aina tuntenut itseni neidin ykköseksi. Joskus vain minä saan nostaa sen syliin ja joskus se ei suostu esteilemään muiden kanssa. Tämäkin tietysti riippuu päivästä:) Candy on kuitenkin hyvin itsenäinen, eikä aina mikään sylikani. Neidiltä löytyy luonnetta ja tahtoa kertoa, milloin se ei ole tyytyväinen. Silloin kädet ovat täynnä ilkeitä verinaarmuja, auts!
 |
 |
Nellissä rakastan sitä, että se on ihan omanlaisensa persoona. Joskus se on hellyyttävä pikkukani ja joskus taas se katsoo tulijoita korvat luimussa pitäen pientä mörinää. Nelli on siitä hassu, että kun sitä alkaa nostaa, se päästää ilmoille kunnon kiukkuista murinaa, mutta se ei tee mitään. Nelli (vaikka ei sitä varmasti myönnä) tykkää olla sylissä ja nautiskelee rapsutuksista. Joskus Nelli juoksee ihmisiä karkuun kun on vapaana ja tuntuu oikein nauttivan siitä, että se pääsee karkuun kiinniottajaa. Lopulta Nelli kyllästyy hippaan ja tulee kiltisti jalkoihin pyörimään ja antaa ottaa kiinni.
Se joka näkee jellonan mörökölli-kuoren läpi tiettää, että Nelli on loppujenlopuksi kiltti pieni sylikani:)
 |
| "aina yhtä iloinen" |
 |
| Nellin sylipuoli |
Ådeliassa rakastan sen "villiä ja vapaata" olemusta. Jo parin viikon ikäisenä neidistä alkoi kuoriutua energinen ja hyvin itsenäinen pieni kani. Kun muut olivat vielä mamman kanssa suojaisessa pesässä, Ådelia tutki jo ympäristöä pesän ulkopuolella. Kun pikkuinen pääse ekaa kertaa ulos, se juoksi heti kauheaa vauhtia ympäriinsä, jännittämättä ollenkaan. Ådelia aloitti jo pienenä luimimisen ja tekeekin hapan-naama-ilmettä vieläkin usein. Ådelian kanssa olen saanut tehdä paaaaljon työtä, että saisin siitä täysin käsikesyn. Sillä tuntuu olevan niin kamalasti virtaa, että kynsien leikkuu ja sylissä pitäminen osasi olla oikeaa tuskaa.. Nyt olemme edistyneet huomattavasti ja neiti tulee jopa minut nähdessään iloisesti vastaan. Olen kuitenkin varma, että Ådeliassa säilyy aina jokin villi ja vapaa olemus, vaikka se tästä vielä kesyyntyisi.
 |
| Ensimmäiset kuikuilut |
 |
| Luimimis-ilme |
Adelyn on taas ihan erilainen kuin energinen siskonsa. Rakastan sitä, että aina kun huudan kaneja niin rusakko on poikkeuksetta aina ensimmäisenä minua vastassa! Rusakko ei ole koskaan näyttänyt missään tilanteessa hapanta naamaa, vaan on aina iloinen. Adelyn on myös kaneista hellyyden kipein ja nykyään se hyppää aina syliini isoja loikkia. Neiti on aina ollut "mamin tyttö" ja hakee vieläkin usein Candystä tukea uusissa asioissa (kuten autoilussa). Adelyn on jo syntymästään asti ollut helppo ja ihastuttava pieni kani. Adelyn on lauman sylikanin maineessa ja se onkin lasten suosikki rauhallisen käyttäytymisen takia. Nämä ominaisuudet saivat minut rakastumaan pieneen kaniin ja siksi se jäikin meille kotiin.
 |
| jo pienenä rauhallinen |
 |
| ja aina iloisena vastassa!
|
Kaikkilla on siis ihan erilaiset luonteet, mikä on sinun suosikkisi?;)
