Näytetään tekstit, joissa on tunniste kanien elämä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kanien elämä. Näytä kaikki tekstit

perjantai 27. heinäkuuta 2012

"Mikä on lempi kanisi?"

Heippa!

Minulta on jo monta kertaa kysytty, että kuka on lempparini jänösistä. Useat ovatkin veikanneet Candyä. Ajattelin kertoa vastaukset tuohon kysymykseen. Minulla ei ole ehdotonta suosikkia, koska jokaisessa pupussa on jotain ainutlaatuista mitä rakastan ja jokaisella on myös omat ärsyttävät piirteensä. Jänöset ovat niin yksilöitä, että en pysty asettamaan niitä samalle linjalle.

Candyssä rakastan sen luotettavuutta ja omapäisyyttä. Voin pitää neitiä vapaana missä vain  ja luottaa, ettei se katoa minnekkään. Ei ole mitään ihanempaa asiaa, kuin katsoa Candyn jättimäisiä iloloikkia! Neiti myös nauttii esteilystä ja onkin ensimmäinen kanini, jonka kanssa esteily on melkeimpä aina helppoa ja hauskaa.   Candy on myös kiintynyt minuun erityisesti ja olen aina tuntenut itseni neidin ykköseksi. Joskus vain minä saan nostaa sen syliin ja joskus se ei suostu esteilemään muiden kanssa. Tämäkin tietysti riippuu päivästä:) Candy on kuitenkin hyvin itsenäinen, eikä aina mikään sylikani. Neidiltä löytyy luonnetta ja tahtoa kertoa, milloin se ei ole tyytyväinen. Silloin kädet ovat täynnä ilkeitä verinaarmuja, auts!




Nellissä rakastan sitä, että se on ihan omanlaisensa persoona. Joskus se on hellyyttävä pikkukani ja joskus taas se katsoo tulijoita korvat luimussa pitäen pientä mörinää. Nelli on siitä hassu, että kun sitä alkaa nostaa, se päästää ilmoille kunnon kiukkuista murinaa, mutta se ei tee mitään. Nelli (vaikka ei sitä varmasti myönnä) tykkää olla sylissä ja nautiskelee rapsutuksista. Joskus Nelli juoksee ihmisiä karkuun kun on vapaana ja tuntuu oikein nauttivan siitä, että se pääsee karkuun kiinniottajaa. Lopulta Nelli kyllästyy hippaan ja tulee kiltisti jalkoihin pyörimään ja antaa ottaa kiinni.
Se joka näkee jellonan mörökölli-kuoren läpi tiettää, että Nelli on loppujenlopuksi kiltti pieni sylikani:)

"aina yhtä iloinen"

Nellin sylipuoli


Ådeliassa rakastan sen "villiä ja vapaata" olemusta. Jo parin viikon ikäisenä neidistä alkoi kuoriutua energinen ja hyvin itsenäinen pieni kani. Kun muut olivat vielä mamman kanssa suojaisessa pesässä, Ådelia tutki jo ympäristöä pesän ulkopuolella. Kun pikkuinen pääse ekaa kertaa ulos, se juoksi heti kauheaa vauhtia ympäriinsä, jännittämättä ollenkaan. Ådelia aloitti jo pienenä luimimisen ja tekeekin hapan-naama-ilmettä vieläkin usein.  Ådelian kanssa olen saanut tehdä paaaaljon työtä, että saisin siitä täysin käsikesyn. Sillä tuntuu olevan niin kamalasti virtaa, että kynsien leikkuu ja sylissä pitäminen osasi olla oikeaa tuskaa.. Nyt olemme edistyneet huomattavasti ja neiti tulee jopa minut nähdessään iloisesti vastaan. Olen kuitenkin varma, että Ådeliassa säilyy aina jokin villi ja vapaa olemus, vaikka se tästä vielä kesyyntyisi.


Ensimmäiset kuikuilut

Luimimis-ilme



Adelyn on taas ihan erilainen kuin energinen siskonsa. Rakastan sitä, että aina kun huudan kaneja niin rusakko on poikkeuksetta aina ensimmäisenä minua vastassa! Rusakko ei ole koskaan näyttänyt missään tilanteessa hapanta naamaa, vaan  on aina iloinen. Adelyn on myös kaneista hellyyden kipein ja nykyään se hyppää aina syliini isoja loikkia. Neiti on aina ollut "mamin tyttö" ja hakee vieläkin usein Candystä tukea uusissa asioissa (kuten autoilussa). Adelyn on jo syntymästään asti ollut helppo ja ihastuttava pieni kani. Adelyn on lauman sylikanin maineessa ja se onkin lasten suosikki rauhallisen käyttäytymisen takia. Nämä ominaisuudet saivat minut rakastumaan pieneen kaniin ja siksi se jäikin meille kotiin.

jo pienenä rauhallinen

ja aina iloisena vastassa!



Kaikkilla on siis ihan erilaiset luonteet, mikä on sinun suosikkisi?;)

torstai 23. helmikuuta 2012

Miten kanit luonani elävät?

Heippa!

Minulle on tullut viestiä niin petsien kuin s.postin kautta, että kertoisin kanieni elämästä, joten sitä saa mitä tilaa;)

Noniin, aloitetaampa ihan perus asioista, eli kanien asuintiloista ja liikunnasta. Itseäni ärsyttää suunnattomasti ihmiset, ketkä ostavat kanin ´häkinjatkoksi´, eli kani ei saa ulkoilla häkin ulkopuolella vaan elää elämäänsä häkissä. Minusta tärkeää on huolehtia kanin psyykkeestä eli tavallaan henkisestä puolesta. Kuulostaa ehkä oudolta kirjoitettuna, mutta jos järjellä ajattelee, psyyke vaikuttaa myös fyysiseen puoleen:) Jossain eläintutkimuksessa olikin, että masentunut eläin sairastuu herkemmin kuin tyytyväinen eläin.
Ja onnellisen kanin kanssa on huomattavasti helpompi elää!

Meillä talvisin kanit asuvat leikkimökissä, joka tuunattiin kaneille sopivaksi. Kaneilla on sielä lämmitykset kylmän varalle ja paljon puuhaa:)
Ulkoa

Sisältä. Kuvassa vanha sisustus, nykyään pöydän tilalla on iso lämmin koppi:)
Kesäisin neidit asuvat ulkohäkissä, jonka pikkuveljeni rakensi:)
Ulkohäkkiin tehdään vielä hieman muutoksia niin,että häkkiin yhdistetään iso koppi.

Meillä kanit ulkoilevat päivittäin vapaana ulkona. Jos sää ei ulkoilua salli, menemme lämmitettyyn autotalliin (jossa ei ole autoja) ja rakennamme sinne esteradat;)
Monta kertaa on kysytty "miten noi pysyy vapaana ulkona", vastaus on simppeli, molemmat osaa luoksetulon, eli jos neidit lähtevät jonnekkin touhuamaan, ne tulevat kun huudan:)



Ylempänä video luoksetulosta esteen kautta:)



Ja tuossa vielä kaksi videota juoksentelusta ulkona:)

Esteilystä nauttii niin kanit kuin omistajakin, joten esteilemme vähintään kerran-kaksi viikossa.
Haaveina on päästä kisaamaan molempien kanssa, tähän mennessä olemme kolunneet vain parit epäviralliset kisat.
Esteilyssä mielestäni on tärkeää juuri se hauskuus, kanin pakotteminen ja reuhtominen ei siis kuulu meidän sanavarastoon. Hyppely pitäisikin siis tehdä hieman kanin ehdoilla:)





Sitten ruokinnasta, kanit syö rabbit roylea ja siihen sekoitettua pellettiä.
Pidän myös leipomisesta ja teenkin usein kaneille ruiskeksejä porkkanalla ja muilla herkuilla;)
Kuivatut banaanilastut ovat täällä ihan ykkösiä (näissä pitää muistaa katsoa,ettei ne ole sokeroituja)
ja kurkku ja porkkana tulevatkin hyvänä kakkosena.

Virikkeinä meillä on pehmoleluja, kiliseviä palloja, sählypalloja (jonne sisälle saa herkkua ja kanit pyörittävät sitä siksi ihan onnessaan!) ja tasoja:) Kesäisin myös erilaisia oksia ja ulkona kaivelu laatikko.


Opetan temppuja kaneille jonkun verran. Candyä ne kiinnosttaa enemmän, Nelliä silloin kun häntä itse huvittaa..:)
Candy osaa tällä hetkellä; 
 -luoksetulo käskystä
-takajaloilla seisominen
-takajaloilla kävely
-hyppääminen käskystä
-tassun/tassujen antaminen
-tönäisy käteen
-Oven auki tönäisy käskystä

Ja pari uutta temppua on harjoitteilla. Kanit saavat palkaksi tempuista nameja (kuivattua banaania,kurkkua,porkkanaa tms.) ja niitä harjoitellaan silloin kuin neidin jaksaa keskittyä:)
Ylhäällä video Candyn tempuista viime syksyltä.




Hmm, tässä taisi olla aika paljon kaikkea oleellista, kysy vain jos joku mietityttämään!
-Janette



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...