Siirsin keskiviikkona kanilasta ulkotarhaan Candyn, Ådelian ja Adelynin. Adelynin lähinnä siksi, ettei sille ole vielä löytynyt kotia, joten sitä odotellessa ei tarvitse yksin asua.
Nelli pääsi myös totutushäkissä tarhaan.
Eilen kokeilin päästää Nellin totutushäkistä pois ja katsoin mitä tapahtuu.
Kaikki meni niin kauan hyvin kunnes Nelli alkoi murmuttaa ja isotella Candylle. Candy ei välittänyt, mutta kun Nelli nappasi hampailla Candyn jalasta, alkoi kunnon rumba! (rip. Nellin poskikarvat)
Korotin ääntä ja kanit lopetti riehumisen. Nelli ei sen jälkeen Candylle mennyt urputtamaan vaan alistui selvästi kun Candy tuli lähelle. Tyhmänä jo luulin, että pahin oli takana, mutta ei!
Pieni Ådelia otti selvästi Candystä mallia ja alkoi ajamaan Nelliä takaa ympäri häkkiä. Siitä vasta Candy suuttui ja juoksi menoon mukaan. Lopulta tilanne rauhottui... Jätin kuitenkin Nellin taas totutushäkkiin, turha ottaa riskejä. Toivotaan, että ne pian tottuu toisiinsa!
 |
| Äiti ja tytär:3 |
Muut muksut jäivät siis kanilaan. Ne eivät edes tainneet huomata mamin lähtöä, vaan jatkoivat normaalia riekkumistaan.
Muksut pysyvät vapaana pihalla ja tulevat kun niitö kutsuu. Ne pääsevät ulkoilemaan päivittäin vapaana:)
Nyyh, viikon sisällä lähtee kuusi pikku pupua maailmalle...Niitä tulee kauhea ikävä!
Adelyn ja Amarillo etsivät vielä kotia, toivottavasti niillä löytyy kodit!:)
vooi eei<3 ihania vauhtilapsia! Tää pisti väkisinki hymyilee :')♥
VastaaPoista